Guate part CINCO //Paris

    Otsikko on hämäävä, mutta yöllinen pariisivisiittini oli osa Guatemalan reissuani, niin päätin heittää sen tähän samaan otsikkoryhmään.
   Paluumatka Guatemalasta sujui tosi hyvin. Lennot meni sukkelasti, Miamissa tuli vähän juostua, mutta hyvin ehdin sillekin lennolle. Siinä boarding jonossa ajattelin tsekata kännykän ja huomasin finnairilta tulleen viestin. "Aamulentosi 8:30 Pariisi-Helsinki on peruttu sääolosuhteiden vuoksi..." Kaikki tiet tyssäävät Pariisiin näköjään.
   No ajauduin taas siihen samaiselle finnairin tiskille, tällä kertaa palvelu oli onneks paljon nopeempaa. Eiku vaan jonotuslistalle 20 muun suomalaisen kanssa. Päivä oli täynnä pieniä toivonpilkahduksia jollekin lennolle pääsystä. Mikään ei tärpänny ja 12 tuntia myöhemmin ja 60 euroa köyhempänä (viihdyin starbucksissa) löysin itseni taas finnairin tiskiltä. Sain lennon seuraavalle aamupäivälle ja mut ohjattiin toisen lentoyhtiön tiskille ettimään hotellia. Tunnin kuluttua löysin vihdoinkin sen toisen tiskin ja vastassani odottivat taas kerran ranskalaiset, jotka eivät ymmärrä englantia. Ohjasivat lopulta turisti-infoon etsimään hotellia. Olin niin uupunu ja kyllästyny ramppaamiseen, että päätin jäädä kentälle yöks. Menin ekasta ovesta tupakille ja huomasin päämäärättömästi haahuilevan taksikuskin. Seuraavaks istuinkin taksissa matkalla Pariisin keskustaan.

   I'm well-aware that Paris is not in Guatemala, i just decided to put this post under the same header category.
   The journey back home from Guatemala went really well. The flights went smoothly, although i did have to run a bit in Miami but i catched that flight too. I was standing at the boarding line when i noticed that i got a message from finnair. "Your morning flight Paris-Helsinki has been cancelled because of the weather conditions.." Apparently all roads end in Paris. 
   After a long flight i found myself again on the Finnair desk in Paris. Luckily this time the service was faster. I got to a waiting list along with 20 other finnish guys. The day was full of little glimpses of hope of getting on a flight. Well, i didn't, so 12 hours later and 60 euros poorer (i spent a lot of time at Starbucks) i was at the finnair desk again. I got a flight for the next day and i was guided to another flight companys desk to find a hotel. After an hour long search i found the right place, but of course there were french people who didn't speak any english. Finally they understood and said i should go to the tourist information. At this point i was too exhausted so i just gave up on finding a hotel and went out for a cigarette. I saw a wandering taxi driver and the next thing i know i'm sitting in a cab going to the center of Paris.

    Kommunikoinnissa oli hieman ongelmia, taksikuski osas puhua vaan muutaman sanan englantia.  Ymmärtääkseen mihin halusin (eiffel-torni ylläripylläri) se soitti kaverilleen ja laitto puhelun kuulumaan auton kauttimesta. Kerroin sille mihin haluan ja se sit käänsi sen ranskaks kuskille. Loppuajan kuski puhu mulle ranskaa ja minä sille englantia ja yritettiin ymmärtää toisiamme. Käsielein saatiin jotenkin selvää toisistamme.

   There were problems with communicating, because the driver could only speak a few words in english. To understand where i wanted to go (surprisingly to the eiffel-tower) he called a friend of his and put it on the speakerphone. I told his friend where i wanted to go and he translated it in french for the driver. The rest of the trip we just tried to understand each other through hand gestures.

   Päästiin Eiffel-tornille ja häkellyin totaalisesti. Pariisi ei oo oikein ikinä kiehtonu mua, mutta heti sen nähtyäni omin silmin rakastuin. Astuin ulos taksista ja kuski tuli mun kanssa käveleen. Tornin valoshow tuli kuin tilauksesta ja fiilis oli mahtava. Soitin Jennylle ja kerroin missä olin, se oli tietenkin superkateellinen. Puhelun lopetettuani taksikuski anto mulle kourallisen eiffel-avaimenperiä, jotka se oli ostanu mulle. Ihana taksikuski.

   We got the Eiffel and i was totally stunned. Paris has never really fascinated me, but i immediately fell in love with it when i saw it with my own eyes. I got out of the cab and the driver came for a walk with me. The light show started and the feeling was awesome. I called my friend Jenny and told her where i was, she was obviously superjealous. As i finished the call the driver gave me a handful of little eiffel-keychains. He was so adorable.

   Siitä jatkettiin matkaa auton sisältä ihaillen Pariisin muita nähtävyyksiä. Ihana taksikuski kävi vielä ostamassa mulle evästä lentokentälle jostain kaupasta. Todellakin satasen arvonen pari tuntia Pariisissa.

   We continued the trip by adoring other attractions in Paris from inside the car. The lovely driver went to buy me snacks for the airport. Totally well-spent hundred euros on an amazing nightly trip to Paris.

Pikakatsaus menneisyyteen

   Mun on jo aikoja pitäny tehdä tämmönen postaus, eli vanhoja kuvia itsestäni. Nää ikävä kyllä alkaa vuodesta -08 kun en tähän hätään sen aiempaa materiaalia saanu käsiini. Päätin lopettaa vuoteen 2011, joten jos uudet tai vanhat lukijat miettii että miltähän Viivi näytti vuonna 2012, kannattaa klikkailla blogiarkistossa siihen vuoteen.

2008. Yläaste oli uus ja jännä, samoin scene-tyyli. Halusin tietenkin snakebitesit ja pinkit hiukset. Äiti ei antanu lupaa värjätä hiuksia tai lävistää naamaa, joten hain mainetta ja kunniaa koskarissa olemalla hiljanen ja ystävällinen. Omistin laatikollisen rusetteja ja kasetti roikku aina kaulassa. Ei kyllä mitään muistikuvaa mitä musiikkia kuuntelin tuolloin.

2009. Tyyli jatku aika lailla samalla linjalla, mua harvoin näky ilman imagolaseja. Kaikkien mahdollisten värien samanaikanen päälle pukeminen tuntu sillon hyvältä idealta. Osittain mustavalkoset kuvat oli pop. Samoin kun tommoset aina yhtä hurmaavat söpöstelyilmeet. Kultalonkero oli se juttu ja ipodissa soi Metro Station.

2010. Aloin tykkään harmaasta. Tyyli vaihteli radikaalisti 13-v-skeittipoika-lookista naiselliseen tekoripsi-korkkari-helmikoru-stailiin. Kesällä harjottelin skeittaamista ja kaljan juontia. Jätin emomusiikit taakseni, Kid Cudi tuli kuvioihin.

2011. Hiukset lähti. Roikuin rekkiksen ja tyttömäisen tytön välillä jälleen. Asaan rakastuin 2010 blockfesteillä ja muistaakseni -11 se valtasi sydämeni kokonaan. Suomirap iski ja lujaa. Tälle linjalle oon melkeen jämähtänykin.

Guate part CUATRO

Antigua

   Antigua on välttämätön nähtävyys Guatemalassa ollessa. Se on vanha pääkaupunki täynnä upeita vanhoja rakennuksia, toreja joista löytyy vitosella nistihuppareita ja käsintehtyjä megaupeita takkeja ja ihania puistoja. 

   Tehtiin tosiaan päiväreissu sinne leirin aikana, jolloin pyörittiin miten kutakin huvitti ympäri kaupunkia. Jäi vähän harmittaan, että käytin niin paljon aikaa toreilla shoppailemiseen ja vähemmän itse nähtävyyksiä kierrellen. 

   Photos from our excursion in Antigua, Guatemala.

Sairastelua ja mökkikuvia

   Oon kipeilly nyt kolmisen viikkoo. Oon käyny koulussa särkylääkeitten voimalla, mutta viime viikkona olin niin kipee, että oli pakko jäädä kotiin. Siivosin huoneen huomaamattani, katoin miljoona leffaa per päivä ja join kaksin käsin teetä. Nyt oon jo parantumaan päin ja kaivoin energiaa heittää nää parin viikon takaset mökkikuvat tänne. Pari ajastettua postausta on kans lähimain tulossa.

Guate part TRES

   Guatemala maana täytti kaikki odotukseni paremmin kun hyvin. Paikalliset oli hirveen ilosia ja sosiaalisia. Eron esimerkiks jenkkeihin ja varsinkin ranskalaisiin verrattuna huomas jo Guatemalan lentokentälle astuessa. Oltiinhan toki Losinkin kentällä hirveen mukavia, mutta Guatemalassa se mukavuus oli jotenkin niin paljon aidompaa.
   Rakastuin niihin vuoriin, enkä koko reissun aikana kyllästyny niiden tuijottamiseen. Tykästyn oikeestaan aina matkoilla ollessani vuoriin, koska eihän niitä täällä koto-Suomessa paljoo näy.
   Yks iso haittapuoli reissussa oli se, että mentiin joka paikkaan autolla. Leiriltähän me ei poistuttu kun pari kertaa, eli puhun nyt siis after-campistä. Halusin hirveesti mennä käppäileen ympäriinsä päämäärättömästi räpsiin kuvia, muttei oikein aika riittäny siihen. Yhtenä aamupäivänä kun ois kerenny nukuin darraani pois, haha.

   Guatemala was everything i expected and more. The local people were outgoing and fun. I noticed the difference already at the Guatemala airport, in the US people were nice, but in Guatemala they were somehow genuinely nicer. 
   I fell in love with the mountains and i never got tired of just staring at them. Actually i always love watching mountains when i'm abroad, cause you just don't really see them in Finland.
   Probably the only con in the whole trip was that we went everywhere by car. We only left the camp twice, so i was really looking forward to just walk around without any destination and take loads of pictures on aftercamp. We didn't really have time for that and the only time we did I was recovering from the previous night, haha.